Heips. Kävin viime viikon torstaina yhdellä suomen arvostetuimmista fysiatreista. Pakko sanoa, että oli hintansa väärti. Nimittäin tällä hetkellä näyttää siltä, ettei mun selkää tarvitse operoida ainakaan vielä. Jipii. Edellinen fysiatri vähän pelotteli sillä. Mun selässä SI? nivel oli paikoiltaan. Ilmeisesti ollut jo tämän kohta kaksi vuotta kestäneen selkä kivun taustalla ainakin osalti. Oletetaan, että rasitusmurtuma on nyt parantunut ja kivun aiheuttaja oli vika asennossa ollut nivel. No fysiatri vetäsi sen paikoilleen ja homman pitäisi olla siinä. Totta puhuen en voi uskoa, että se oli siinä. Olen niin monta kertaa kuullut kuinka tämä tai tämä auttaa, eikä mikään ole toiminut. Toivottavasti tämä nyt auttaa. Ei mulla muuta.
Eilen lauantaina mä liikutin neljä hevosta. Huh. Nyt on lihakset jumissa. Aamusta siivosin karsinan, heh kädet oli jo yhden karsinan jälkeen ihan puhki ja mun leikattu ranne teki selväksi ettei homma sovi ilman tukia mulle. Tämän jälkeen menin Hiskin selkään. Työstin Hiskin ravissa ja käynnissä läpi. Tehtiin väistöjä ja laukassa yritin vain hakea rauhallista laukkaa. Pohja oli vähän kova niin Hiski varoi aika paljon askeliaan. Laukka työskentely jäi siis aika vähäiseksi. Tämän jälkeen kävin syömässä. Seuraavana oli vuorossa Hilma. Hilman menin gramaaneilla. Tutustuin hevoseen ja uskon kovasti sieltä löytyvän kiva suomenhevonen. Ravissa tein paljon voltteja ja taivutteluja. Muutamat väistöt ja siinä se. Laukassa tein kolmikaarista vaihtaen aina laukan jokaiselle kaarelle. Pysähdyksen kautta siis, kun ei tuo osaa vaihtaa ainakaan vielä. Olin tosi tyytyväinen tammaan. Tuntui kivalta ja kuulemma näytti kivalta. Seuraavaksi juoksutin Aadan. Aada meni myös tosi hyvin. Ja viimeisenä kävelytin vielä Pokerin. Olin ihan puhki päivän jälkeen. Huh. Oli kyllä sen arvoista.
Toivottavasti sun selkä tulis nyt kuntoon! Mut ymmärrän tuon sun skeptisyyden... Itelläni alkoi pari vuotta sitten olla toisinaan selkä kipeä ja sitten pari kertaa se meni niin pahaksi että jouduin vaan makaamaan sohvalla muutaman päivän kun sänky jousti liikaa ja parikin metriä kun käveli oli kipu niin paha että itkin ja taju meinasi lähteä. Välillä jouduin lopettamaan ratsastuksen kesken kun sattui niin paljon ettei vaan pystynyt. Röntgeniin pääsin kun jonkun aikaa lääkärin kanssa tappelin, mutta enpä vieläkään tiedä mikä hittoa siellä näkyi, kun äitille sanottiin vaan puhelimessa että eipä sieltä oikeastaan mitään löytynyt, muu kuin että parin alimman nikaman väli oli ilmeisesti vähän madaltunut, mutta ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Sen jälkeen ei asialle mitään tehty melkein vuoteen, ennen kuin muutin eri paikkakunnalle lukioon ja menin täällä lääkäriin, joka tutki vähän ja laittoi samantien lähetteen fysioterapeutille. Ensimmäinen asia mitä fyssari sanoi, oli että kävelen väärin! Selitti sitten kunnolla miksi kävelen väärin ja miten se vaikuttaa selkään yms. ja opetti kävelemään oikein. Ja tuosta väärin kävelystä johtuu myös se että mun lonkat menee helposti jumiin ja mun jalkojen asento on vähän hassu. Antoi myös lihaskunto ja venyttely ohjeita. Ja kun selitin röntgeneistä, sanoi että se välien madaltuminen ei todellakaan ole normaalia minun ikäiselläni, vaan monta kymmentä vuotta vanhemmilla! Mutta ei kuitenkaan osannut sanoa sen kummemmin kun ei niitä kuvia päässyt itse näkemään. Olin tuolloin todella skeptinen enkä uskonut että kävelyn muuttamisesta, lihaskunnon treenaamisesta tai venyttelystä olisi mitään apua...
VastaaPoistaTuosta fyssari käynnistä on nyt vähän yli vuosi ja olen vähitellen oppinut kävelemään oikein, mikä on vaikuttanut jo selkään ihan hirveästi! Edelleen se on välillä kipeä, mutta ei läheskään yhtä pahasti kuin ennen. Pahin kipu menee ohi kun käytän Back On Trackin selkävyötä ja venyttelyn vaikutus tulee sitten seuraavana päivänä. Lihaskuntoa ja venyttelyä en tosin todellakaan tee tarpeeksi, heh... Tiedän että ne varmasti vaikuttaisi myös paljon, mutta mulla on vähän semmoinen "mulle kaikki nyt ja heti" tyyppinen asenne tälläisissä asioissa, eli jos vaikutus ei näy tyyliin parissa viikossa, ei motivaatio riitä ja luovutan... Nyt vaan pitäisi keksiä joku tsemppauskeino itelleni! Edelleen kyllä mietityttää ja vähän pelottaakin että onko siellä selkärangassa jotain, haluaisin käydä ottamassa uudet röntgenit ja saada lausunnon lääkäriltä/fyssarilta tms. joka oikeasti tekee hommansa kunnolla, jos ei muun niin oman mielenrauhan takia... Mutta yleisellä ne ei suostu tutkimaan sen kummemmin ja yksityiselle ei vaan yksinkertaisesti ole varaa mennä. :/
Anteeksi nyt tää hirvee romaani, innostuin vaan jakamaan kokemuksia... :D Ja edelleen, tsemppiä sulle selän kanssa!
Ihanaa, kun aina kommentoit tänne! Pitää käydä sunkin blogissa :) noita "romaaneita" on mielenkiintoista lukea, kun tajuaa ettei ole yksin tällästen ongelmien kanssa. Välillä tuntuu vaan niin typerältä kun jotkut valittaa viikon liikunta kiellosta kun vähän väänty nilkka. Motivaatiota saan itse jumppaamiseen fyssarillavkäymisestä. On ihanaa mennä fyssarille ja näyttää että on tehnyt hommia ja kehittynyt! Varmasti sullekkin vielä löytyy joku motivaation lähde. Ja mene suoraan magneetti kuviin niin näkyy kaikki. Säderasitus on niin suuri kun kuvataan lannerankas ettei niitä kuvia nuorilla naisilla edes kannattaisi ottaa!! Mulle tuo fysiatri sano että ei enää yhteenkään röntgeniin kun on jo otettu tt kuvat lantion alueelta ja kaksi röntgeniä!! Kääks. Tsemppiä sullekkin, kiitos :)
Poista