La Centella eli Lurppa

Heippa! Saanen esitellä teille hevosen nimeltä Lurppa. Lurppa on yhä edelleen Juulin ja hänen siskonsa heppa. Voitte lukea lisää Lurpasta Juulin blogissa. KLIKKAA TÄSTÄ. Esittelen sitä nyt ensin itse vähän. Ensinnäkin Lurpalla on tosi kiva luonne ikäisekseen. Se on rauhallinen, kiltti ja kaikkea mitä ensihevosesta voi toivoa. Tosin se pelkää vettä, mutta sekin ongelma tullaan varmasti ratkaisemaan. Ratsastus onkin sitten toinen laita. Lurppa on haastavin hevonen, millä olen koskaan ratsastanut. Se vaatii paljon ja Juulin sanoja lainaten se on välillä lintsaamisen maailman mestari. Tämähän ei välttämättä ole huono asia, sillä eikös yleensä parhaimmat opetusmestarit  olekkin haastavia ja eivät koskaan päästä helpolla. Juulista tulee huippu ridaaja siskonsa kanssa, kun pääsevät Lurpan pään sisälle lopullisesti. 

Eli lurppa on ollut mulla nyt liikutuksen alla viimeisen viikon ajan ja nyt jakaisin teille kuvia kerrasta, kun olin kokeilemassa Lurppaa. Olen ratsastanut sillä aiemmin myös, mutta siitä on jo todella pitkä aika. Ensin Juuli ratsasti kuten tavallisesti ennen minua ja minä menin ns. koe-ajamaan hevosen. Ensin huomasin, kuinka paljon lurppa on kehittynyt. Sitten perus apujen testailut ravi, laukka ja loppuun maastoon. En tuota kertaa sen paremmin nyt analysoi. 

Suljen silmät, kuvittelen et lennän

Helou! Tässä kuvia kaikesta mitä viime postauksen jälkeen on tapahtunut. Pientä selitystä annan nyt. Elikkä mun kaverit lähti ulkomaille ja mä sain hoiviini tommossen ihanan puoliveritamman. Sitä olen nyt liikuttanut viime sunnuntaista saakka ja mulla on ollut kuvaaja jo kolmesti mukana. Kunniaa mun siskolle. Sitten olin eilen illalla ridaamassa vielä tunnilla korpikylässä. Pokerilla oli maailman parhain kankitunti. Hyppäsin Jerinnalla takaisin Hennalaan kisojen inspiroimana. Kokeiltiin seuraavana iltana myös Jerinnalle kankia ja kyllähän se mut koville laittoi, mutta NAILED IT. Sairaalassa olen taas ravaillut olan takaa. Eilen oli semmonen operaatio aamusta, johon mä en enää ikinä halua mennä, vaikka puolen vuoden päästä pitäiskin. Sen jälkeen mahdollisesti vuosittain jonkun aikaa. Jokaisesta tapahtumasta ja ratsastuksesta tulee postaus, kunhan voinniltani jaksan. Heippaheips.

Oliko tää nyt ihan varmasti suomenhevonen?

Hei taas! Mulla on ihan valtavasti matskua postauksiin. Oon menny nyt kahden päivän sisään viisi hevosta. Tänään menen ehkä kaksi ja huomenna yhden. Kuvia on todella paljon. Oltiin kuvaamassa Takaisin Hennalaan-kisoja. Sain tosi kivoja kuvia mielestäni. 

Okei alotan nyt alusta, koska tuo yllä oleva teksti ei oikeen rullaa eteenpäin. Eli palataan nyt lauantaihin. Lauantaina ratsastin Hiskin ja Jerinnan. Aloitetaan Hiskistä. Menin tavalliseen tapaan kentällä ja hain ihan vaan rentoa käyntiä ja ravia. Huomasin myös ettei olympia oo hyvä kuolain Hiskille, koska se on niin hidas ja kova. Hoo painuu kokoajan kuolaimen alle pois tuntumalta ja jää tyhjäksi edestä. Toki se on varmaan jostain pienemmistä kauheen kiva kun heppa menee pää alhaalla kun on ohjat löysät. No mutta ei minusta. Vaihdoin sunnuntaiksi nivelen. Kuulette sen toimivuudesta sitten huomenna. Kuten tiedätte niin ratsastus on hiskille vähän stressaavaa ja se kokoajan haluu välttää oikein kulkemista. En anna sen vain juosta ilman lapoja ja pää siellä polvissa. Joten lopputuloksena on vähän riekkumista. kuvat on vaan toiseen suuntaan, koska ei ollut kuvaajaa kuin alkutunnista. 

Huippu Hiski

Heippa. Mä oon palannut takasin ruoriin. Oltiin viime yö virossa ja palattiin tänään Suomeen. Kipukohtauksia en oo saanut nyt kuin kaksi! Jesjes. Tästä tää lähtee. Viron jälkeen lähdin siis tallille. Täällä viivyn maanantaihin mikäli mun massukka sen sallii. 

Tallille päästyäni hoidin parit hommat ja hain Hiskin. Tänään pääsin selkään! Hiski oli tosi hyvä. Sain sen rentoutumaan ihan alusta asti ja se kulki tosi nätisti koko tunnin. Tehtiin alkuun käynnissä vaan jokaiseen kulmaan ympyrä asetettuna ja lavat hallittuna. Ei siis aivan helppoa Hiskille. Kun tämä rupesi sujumaan otin jokaiselle sivulle pysähdykset. Nekin rupesivat onnistumaan pikkuhiljaa. Tämän homman onnistuttua vaihdettiin tietysti suuntaa ja tehtiin samat jutut molemmissa suunnissa. Sen jälkeen rupesin ravailemaan ja olin perusistunnassa. Tein pääty-ympyrää ja aina välillä menin kentänpoikki en siis uralla vaan keskemmällä toiseen päähän ja tein pääty-ympyrää. Suoraan meneminen oli selkeästi haastavampaa, kuin ympyrällä meno. Jouduin todella paljon tukemaan Hiskiä ulkoa ja sisää. Loppujen lopuksi nämäkin sujuivat ongelmitta.

Koska Hiski arkoi kavioitaan vielä aavistuksen niin mentiin pellolle nostamaan laukka. Tästähän tulikin hauskaa. Hiski yritti mukamas heittää mut alas selästä jatkuvasti ja laukan-nosto tuotti ongelmia. Työn ja taistelun jälkeen laukka nousikin sieltä! Kehuin Hiskiä valtavasti. Hienosti tehty. Huomenna menen Jerinnan ja Hiskin ja ehkä Pokerin. Jee jee! Heippa.

Mä ikävästä itken. MINUN uusi kesäheppa: Hiski

Hei taas. En olekkaan esitellyt teille vielä meidän tallin pitäjän omaa heppaa. Mikä parasta Hiski tulee mulle projektiksi. Se pitää saada ratsastuskoulu käyttöön ja oppimaan vähän lisää. En osaa vielä oikeen käsitellä mitä ajattelisin seuraavasta asiasta, mutta mulle on tullu pelottavankin vahva side Hiskiin. Hevosen olen tuntenut vasta muutaman viikon ja kävin kaikkina paitsi kahtena päivänä sen luona ennen, kuin sain näitä kipukohtauksia uudestaan. Parasta tässä on se etten ratsastanut Hiskillä kuin kaksi tai kolme kertaa. Oon juoksuttanut sitä ja taluttanut sitä maastossa ja tehnyt kaikkea, mitä en koskaan hevosten kanssa tee. Se tuli mun luokse laitumelta ravaten. Joka kerta tulee vastaan kyllä, mutta harvoin ravilla ja laukalla. Hiskin luonne on täysi kymppi. Se on niin seurallinen ja hyväntahtoinen. Mutta jospa siis esittelisin tämän rakkauden.

Hiski on siis 15 vuotias suomenhevos ruuna. Luonne on aivan mahtava. Utelias, ystävällinen ja seurallinen. Hiski on aika pieni, mutta juuri täydellisen kokonen mulle. Saan pohkeet hyvin sen ympäri, jotta pääsen tukemaan sitä tarpeeksi kulkeakseen oikein. Ratsastustausta hiskillä on todella heikko. Sillä on menty pelkästään vasempaan ja tehty kaikki vasemmalta. Olen siis nyt tehnyt asiat lähinnä oikealta puolelta. Nyt kun homma rupee sujumaan niin siirrytään takaisin sitten vasemmalle eli ns. normaalille puolelle. Juoksutus oikealle oli todella haastavaa ja laukkaaminen etenkin liinassa. Hiski ei oikeen osaa pitää laukkaa yllä eikä nosta saatika pysyä itse pystyssä laukassa. HUOM. Ainakaan ilman kenkiä. Nyt sillä ei ole kenkiä, minkä takia joudutaan pitämään puutseja/jouduttiin pitämään puutseja. Tuloksena olikin hiertymät, jotka on nyt jo parantuneet! Puutseihin hankittiin nyt suojukset vuohisille. Elikkä kun tulen tästä kuntoon niin pääsen ratsastamaan ja juoksuttamaan lisää.

Otsikosta päätellen siis mulla on ihan kauhee ikävä Hiskiä. Ehkä hiski korvaa nyt mun parasta kaveria, joka on Amerikassa. En tiedä tai ehkä se on vaan semmonen joka lohduttaa mua nyt, kun mun positiivisuus on koetuksella. Musta vaan tuntuu, että Hiski on vaan se oikea hevonen. Ymmärtää mua ja mä sitä. Haha, kun menin laitumelle näitä ottamaan niin oli ongelma, kun Pokeri ja Hiski tuli kokoajan mun luokse ja ravas perässä jos yritin kauemmaksi ottamaan kuvia. Pokeri on niin mun ystävä, mutta jotain puuttuu vaikka sekin on tärkeä. En tiedä taaskaan. Hiskin kanssa palaset vaan loksahti paikoilleen. 

Otsikko on myös ihan totta. Tirautin parit kyyneleet äsken, kun ajattelin tilannettani ja katselin Hiskin kuvia ja kuulin sopivaa musiikkia. Koko tän mun sotkun aikana mulle ei ole tullut kuin kerran ns. henkinenshokki. Se meni onneksi nopeasti pois, mutta en kaipaa sitä takaisin.

Sen verran pitää vielä sanoa muista hevosista, että Jerinna on ollut nyt kuolainten vaihdon jälkeen uskomaton. Siis en tahdo edes käsittää miten hyvä se on. Siis meidän Jerinna. Tehtiin kolmikaarista sen kanssa alkuun ravissa ja harjoteltiin tietysti pysähtymistä jokaisen kaaren keskellä. Jerinna oli peräänannossa koko tunnin ja apua se oli niin hyvä. Kaiken kruunas se, että tehtiin sama harjoitus laukassa RAUHALLISESTI. Istuin sen hevosen selässä niin onnellisena. Pysäytin SUOMENHEVOSEN laukasta istunnalla. En voi uskoa sitä. Jerinna on niin taitava. Myöhemmin tehtiin toisena päivänä väistöjä istunnalla ja aivan pienellä pohkeella. Uskomattoman hyviä väistöjä. Ja sama LAUKASSA. Mitä hemmettiä. Tuntuu, että leuhkisin Jerinnalla, mutta se on niin hyvä tamma. Harmittaa, kun ei ole omani. Jerppuli on sopivaa vaihtelua Hiskiin ja Pokeriin verrattuna. 

Pokerista sen verran, että oltiin yö maastossa ja herran ihana arabin ja täykkärin luonteet pääsivät kyllä valloilleen, kun laukan jälkeen käännyttiin yhdessä tallinpitäjän kanssa ympäri, että kävellään vierekkäin niin pokeri vetäs hännän tötterölle, hirnahti ja meinas lähtee siitä sitten kisaamaan. Puhuttiin vaan ettei kyllä uskois samaks hevoseks joka oli aiemmin laamaillut pikkusten sunnilla kaula pitkällä kentällä. Ruunilla oli kaiketi menossa kisa kumpi kävelee komeemmin. Pokeri kyllä vei sen kisan mennentullen.

Nähään taas, terveisin Heidi!

Miksi minusta ei ole kuulunut?

Tuntuu etten löydä muusta kirjotettavaa, kun sairaala reissuistani. Kaikki aika mikä on tässä välillä ollut, olen yrittänyt käyttää hevostenparissa. Aamusta olen ollut töissä ja päivällä tallille, josta kotiin saapunut ilta ysin maissa. Tallilla on tapahtunut MILJOONA asiaa ja olen mm. saanut uuden ratsastettavan! Kisoihin ollaan myös tähtäämässä kesän lopussa tosin erihevosen kanssa ja kokeilin todella laadukasta pv ori/ruunaa haha käyttäytyy ja näyttää orilta. Olin korpikylässä tunnilla. Pääsen sillä laadukkaalla pv:llä valkkuunkin vielä! Mutta nyt kuvia on vain viime päiviltä. Ikäväkyllä mun suunnitelmat teille ilosten juttujen kertomisesta viikonloppuna vaihtuikin tämmöiseen. Olen viimesestä sairaala jaksostani asti ollut siis huonovointinen, kunnes asia kärjistyi..

VASEN: Aina jaksaa hymyillä. Ainaki tramalin vaikutuksen aikaa. OIKEE: Tietämätön edellisenä iltana. Luulin, että meen normisti töihi ja fyssarille.

Menin siis torstai aamuna hiukan huonovointisena töihin klo 8.00 josta oli tarkotus mennä fyssarille. No töissä pystyin olemaan vain noin tunnin ja lähdin sitten kotiin pienen vatsakivun ja pahoinvoinnin sattelemana. Kotona makasin vaan mun sängyssä ja mietin, että noh tästä enää fyssarille ja kotiin takasin lepäämään niin huomenna pääsen ratsastamaan. En ajatellut edes fyssarille pyöräilyä, koska edellämainitsemani huonovointisuus ja kipu vaan yltyi. Sainkin kyydin Hollolan tk:hon ja siellä jatkoin matkaani tyytyväisesti fyssarille. Kerroin aikasemman tarinani (parhalle)fyssarille (ikinä). Ja sanoin samassa, että olen vähän huonovointinen, mutta jaksan silti. Siirryttiin asiasta kukkaruukkuun puhuttiin mun selästä ja tutkittiin se, kunnes fyssari sano, että noniin kohta sä pyörryt. Läheppäs tonne ylös omahoitajan luokse. Voi olla, että sä lähetkin nyt takasin sinne Päksiin. Edellistä lausetta en edes harkinnut. En tosiaan lähtisi enää sairaalaan, mutta mulle oli noussut lämpöä vastaanottoajalla. Omahoitajalle siis. Omahoitaja otti heti sisään? vautsi! Kerroin ongelmani ja huomasin olevani täysin voimaton. Hoitaja sai KOLMEN minuutin päähän ajan lääkärille. Vautsi jälleen. No menin siitä lääkärille ja samat tarinat, kun aina aiemminkin. Hoitaja otti pika CRP:n ja nuokkuessani siinä tuolilla lääkäri katsoi mua ja sano, että eiköhän laiteta sut tonne kirran päivystykseen suoraan. Eli kirurgian päivystys. Kääks. No kerrankin homma toimi akuutissa. Kello 12.36 kirjauduin ja pääsin heti labraan, josta jatkoin kirran odotusaulaan. Odotin ehkä 5min, kunnes hoitaja veikin mut siitä sitten sänkyyn ja mittaili vitaalit. 

Näitten voimalla nyt..

Lääkärillä ei mennyt kauaa tai korjaan ensimmäisellä ns. harjoittelija. Se määräs kipulääkkeet ja sanoi kirurgin tulevan katsomaan mua. Kirurgi tuli tutki ja sano, että laitetaan sut toiselle lääkärille. Toinen lääkäri tuli melko nopeasti ja tutki, minkä jälkeen totes, että takaisin kirran puolelle. Oireet eivät viitanneet hänen erikoisalaansa. No takasin kirralle. Uus kirurgi tuli tutki ja sano, että jätetään sut nyt ainakin täksi yöksi POSsille eli päivystysosastolle. Ja ravinnotta. Ärrr. Niinh. Mulle kerrottiin 18.15, että sinne yöksi ja sitten venailin hoitajaa mua sinne viemään NELJÄ tuntia. Apua. klo 22. jälkeen pääsin POSsille edelleen ravinnotta, tosin sain jugurtin ja kipulääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. Sitten maittokin uni tehokkaasti. Yö meni siinä ja aamu. Aamulla taas lääkkeitä ja kirurgi tuli 12 aikaan ja käytiin siinä keskusteluja jatkosta ja mun tilanteesta. Sano, että voisin jäädä vielä yöksi etenkin kivunhoitoon, mutta saan lähteä kotiin jos haluan. Saisin lääkkeet mukaan kotiakkin. Totesin, että todellakin haluan kotiin. Kunhan saan syötyä ensin ja katottua tilanteen sen jälkeen. Söin siinä sitten ja mummikin pääsi sairaalasta kotia samaan aikaan ja tuli moikkailemaan mua. Ruuan jälkeen huonovointisuus jatku ja kaikki vanha paska, mutta joo halusin kotiin. Tällä hetkellä oon kotona JES. Haluun pysyä täällä ja nauttia kesästä. 

1. Sairaalaruokaa, tosin edelliseltä osastokäynniltä. 2. Apua miten turvonnu tippakäsi. 3. näkymiä.

LUIN EILEN FACEBOOKISTA, ETTÄ TÄÄLLÄ OLI UKKOSTANU. Haloo erkaannun ulkomaailmasta sairaalassa. Nauroin kyllä mielessäni miten onneton oon. Hahha.