Video.

Heippa. Kokosin teille pätkiä mitä olen videoinut mun puhelimella. Materiaalia, kun ei oikeen nyt muusta ole! Kohta alkaa koeviikko, huoh. Ensi keskiviikkona olen menossa korpikylään hyppäämään. Jipii! Sieltä tulee ainakin videota, toivottavasti myös kuvia. Nähään taasen.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Heips. Kävin viime viikon torstaina yhdellä suomen arvostetuimmista fysiatreista. Pakko sanoa, että oli hintansa väärti. Nimittäin tällä hetkellä näyttää siltä, ettei mun selkää tarvitse operoida ainakaan vielä. Jipii. Edellinen fysiatri vähän pelotteli sillä. Mun selässä SI? nivel oli paikoiltaan. Ilmeisesti ollut jo tämän kohta kaksi vuotta kestäneen selkä kivun taustalla ainakin osalti. Oletetaan, että rasitusmurtuma on nyt parantunut ja kivun aiheuttaja oli vika asennossa ollut nivel. No fysiatri vetäsi sen paikoilleen ja homman pitäisi olla siinä. Totta puhuen en voi uskoa, että se oli siinä. Olen niin monta kertaa kuullut kuinka tämä tai tämä auttaa, eikä mikään ole toiminut. Toivottavasti tämä nyt auttaa. Ei mulla muuta. 

Eilen lauantaina mä liikutin neljä hevosta. Huh. Nyt on lihakset jumissa. Aamusta siivosin karsinan, heh kädet oli jo yhden karsinan jälkeen ihan puhki ja mun leikattu ranne teki selväksi ettei homma sovi ilman tukia mulle. Tämän jälkeen menin Hiskin selkään. Työstin Hiskin ravissa ja käynnissä läpi. Tehtiin väistöjä ja laukassa yritin vain hakea rauhallista laukkaa. Pohja oli vähän kova niin Hiski varoi aika paljon askeliaan. Laukka työskentely jäi siis aika vähäiseksi. Tämän jälkeen kävin syömässä. Seuraavana oli vuorossa Hilma. Hilman menin gramaaneilla. Tutustuin hevoseen ja uskon kovasti sieltä löytyvän kiva suomenhevonen. Ravissa tein paljon voltteja ja taivutteluja. Muutamat väistöt ja siinä se. Laukassa tein kolmikaarista vaihtaen aina laukan jokaiselle kaarelle. Pysähdyksen kautta siis, kun ei tuo osaa vaihtaa ainakaan vielä. Olin tosi tyytyväinen tammaan. Tuntui kivalta ja kuulemma näytti kivalta. Seuraavaksi juoksutin Aadan. Aada meni myös tosi hyvin. Ja viimeisenä kävelytin vielä Pokerin. Olin ihan puhki päivän jälkeen. Huh. Oli kyllä sen arvoista.

17.3.2012 tähänpäivään osa 1

Tasan kolmevuotta sitten astuin ensi kertaa Multamäen tallille. Muistan sen jännityksen, kun 14 vuotias heidi lähti kokeilemaan ensimmäistä vuokrahevostaan. Kaikki Multamäellä koettu on niin kultaista. Kaikki ne hyvät muistot ylä- ja alamäkineen. Kaikki ollut sen arvoista. Musta tuntuu, että olisin yksi onnekkaimmista hevostytöistä löytäessäni tämän kaltaiselle tallille. Ja etenkin oppiessani tuntemaan Piian, joka on opettanut enemmän kuin olen voinut kuvitella. Ennen Multamäkeen tuloa en osannut laittaa edes pinteliä kunnolla. Nyt olen saanut valmiudet jopa oman hevosen hankkimiseen. Osaan olla vaikeampien hevosten kanssa ja toimia monenlaisissa tilanteissa. Toki paljon on yhä opittavaa. Ilman Multamäkeä ja Piiaa en olisi koskaan löytänyt Pokeria. Pokeri on opettanut mulle ihan hirveesti ratsastuksesta. Siitä on tullut mulle kuin oma hevonen. Teen videon ja kerään parhaimmat kuvat viikonloppuna yhteen postaukseen, jonka jaan tänne. Kerron kuvien muistoista ja tilanteista sitten samalla. Tämä on nyt aloitus tälle muisto sarjalle. Kiitos ihanille lukijoille!

Vähän hevosten kuulumisia

Hei taas. Nyt on käyny Aadan selässä. Rakastuin tammaan ihan välittömästi. Todella miellyttämis haluinen ja kiltti tyttö. Tosi mukava ratsastaa, kuuntelee hyvin. Kuitenkin tarvitsee paljon tukea liikkuakseen oikein. Heti noustuani selkään tuntui oikealta niin hassua kuin se olikin. Ratsastin Aadalla siis perjantaina. Mentiin ihan kevyesti, tutustuin hevoseen ja askellajeihin. Aadalla on vaan outo tapa pukitella ja ne pukit eivät ole pieniä. Kentällä kaikki sujui ihan hyvin. Muutama pukki vaan ja kaikki oli ihan hyvin. Lopuksi lähdettiin yhdessä toisen ratsastajan kanssa maastoon, jossa alkumatka sujui ongelmitta kunnes saavuttiin pienen puron ylityspaikalle alkoikin oikeat ongelmat. Alkuun vain rohkaisin Aadaa menemään puron yli, mikä ei onnistunut. Yht'äkkiä Aada rupes vaan peruuttamaan ihan hullun lailla ja pyytäessäni sitä eteen nousi ensin etupää ja sitten takapää kunnon vauhdilla ylös. Viidennen pystypukkihypyn jälkeen totesin, että mä en saa tippua. Seurauksena nousin siis alas selästä. 

Eilen pitäessäni tuntia Aada pukitteli jälleen ja tällä kertaa poisti ratsastajansakin kyydistä, joten tänään vaihdettiin estepenkki ja kävin kokeilemassa, miten tamma reagoi sen kanssa. No show vaan paheni. Aina pyytäessäni laukkaa eteen tuli kamala määrä pukkeja. Piia vaan huus kentän laidalta älä laukkaa enää!! No tulin siis alas ja hain liinan. Mentiin pyöröön, jossa edes juoksuttaminen ei onnistunut, kun tamma tuli takajalat edellä kohti pyytäessäni lisää laukkaa tai ravia. Kentälle ei päässyt, muuten olisin mennyt sinne juoksuttamaan. No nyt äkkiä selvitetään mikä tyttöä vaivaa?! Ei ole normaalia käytöstä.

Sitten vähän Pokerista. Pokerin jalat piikitettiin torstaina ja se on ollut siitä lähtien saikulla omassa pikku tarhassaan. Olen käynyt päivittäin leikkimässä sen kanssa ja harjailemassa herraa, kunnes tänään mentiin kentälle kävelemään. Nyt on kolme viikkoa kävelyä ja sitten kevyesti takaisin reeniin. Pokeri on nyt laihiksella, kun on kasvattanut järkyttävän heinämahan. Ostin muuten Pokerille nahkariimun ja se on ollut tosi hyvä. Koristaa hyvin jäbän päätä. Pokerin tarha-naapurina on suomenhevosori, josta mä en tykkää yhtään. Usein, kun kävellään siitä ohi niin ori saa ihmeellisen huuto kohtauksen. Hyh. Pelottavaa, kun Pokeri on jo kerran saanut kuonoonsa orilta. Ei enää kiitos!!

Miten teidän talleilla on kentät sulaneet? Multamäessä on kenttä tällähetkellä tosi hyvä! Suli ihan muutamassa päivässä ratsastuskelpoiseksi. Tosin se on täynnä vettä, jota yritetään vesileikeillä saada pois kentältä. Onneksi kuitenkin pystytään ratsastamaan normaalisti.

TAKAISIN SELÄSSÄ!

Apua arvatkaa mitä. Mä ratsastin tänään. MÄ EN VOI USKOA SITÄ TODEKSI, vaikka aamupäivä olikin melkoinen shokki ja tunnpurkauksien täyttämä. Aamulla oli siis aika Mehiläisessä. Mehiläinen on ollut aina ihan älyttömän kiva paikka esimerkiksi mun ranne operoitiin siellä ja kuntoon tuli. Kuitenkin tänä aamuna, mun lapsuuden unelma murskattiin parilla hassulla lauseella. Mun selkähän on ollut kipeä vuoden 2013 elokuusta ja sen takia on juostu lääkäreissä ja kuvauksissa useaan otteeseen. Aamulla piti olla vihdoin se lääkäri, joka kertoo mulle miten lähden kuntouttamaan mun selkää ja saanko urheilla. No ei siitä sen enempää kuin käteen jäi kyyneleet surusta. Tämä kyseinen lääkäri sanoi mulle etten voi työskennellä ensihoitajana tai poliisina. Molemmat ollut haaveammattina todella pitkään. Lentopallo pitäisi lopettaa ja ratsastusta ei suosittele. Mä en voi sanoa mitään. Ollaan nyt menossa vielä sille viimeiselle lääkärille kuulemaan mielipide asioihin. Selvä on se etten mä aijo mun lapsuuden unelmaa vaihtaa. Mut on luotu auttamaan muita ja työskentelemään hoitoalalla ihmisten kanssa. Siitä mä en luovu ikinä!! 

Kuitenkin tämän päivän ratsastukseen. Sain alleni Hiskin, joka oli aivan loistava. Sama tuttu Hiski kuin aina ennenkin. Ihan kuin olisi kotiin mennyt, kun kipusin selkään. Tuntu jotenki ihan oikealta istua siellä, mikään ei tuntunut vaikeelta eikä edes tuntunut tauko, muussa kuin käsissä, kyynerpäät ja kädet ylös. Samoin muussa istunnassa. Tuo korjaantuu ahkeralla keskivartalo treenillä. Hain Hiskin kanssa ihan vaan hyvää fiilistä ja rentoutta. Halusin sen pysymään mun alla ja kulkemaan pohkeiden ja ohjien välissä. Kuolaimena oli hackamoret enkä ole koskaan kunnolla opetellut ratsastamaan niillä, mutta uskoisin senkin taidon löytyvän. Voi vitsi, kun nostin laukan. Hevonen, joka ei osannut kesällä laukata laukkasi aivan mieletöntä laukkaa. Se oli upean tuntuista isoliikkeistä ja noh heikosti koottavissa, mutta siitä on hyvä aloittaa. Voah mä olin vain suu auki koko laukkaamisen ajan. Niin upeeta se oli. 

Laitan videoon nyt rohkeasti koko pätkät, koska turhaa huijata teitä tai mua itseäni. Tästä on hyvä verrata kuukauden päähän mun ratsastusta ja istuntaa. Oli muuten upea ilma.

Korpikylästä

Tässä Helmi-Maaliskuussa on tullut käytyä useasti Korpikylässä kuvailemassa. Tosiaan tämä mun kaveri Mertsu käy tunneilla Korpikylässä ja siinä samassa mäkin käyn siellä kuvailemassa. Kahdet harjoituskisat kuvattu samoin muutama ratsastustunti. Eipä mitään kummoista. 

   Mun haaveissa olisi päästä tunneille korpikylään, kun pääsen takaisin ratsastamaan. Korpikylässä ratsastin ensimmäiset 9 vuotta mun harrastusajasta. Sen jälkeen vain epäsäännöllisesti. Noora on ollut ylivoimaisesti paras opettaja, joka mua on koskaan opettanut. Ei ole tuntia millä en olisi oppinut jotain. Tässä vuosien varrella on tajunnut sen kuinka suuri merkitys on ollut opettajalla ja ratsastustallilla. Toisaalta olen onnellinen, että olen ratsastanut Korpikylässä sillä silloin se oli parhain vaihtoehto, kun oma hevonen tai vuokrahevonen ei ollut vaihtoehto. Nyt kuitenkin olisin toivonut löytäneeni aikaisemmin vuokrahevosen sillä kaikki vuokrahevoset on opettanut mulle ihan älyttömästi. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Heippa, tsemppiä loppu viikolle! (Kuvien laadulle kävi jotain! )

Takaisin pelissä

Otsikosta voikin päätellä, että oon takasin bloggaajana. Voin selventää edellistä postausta sen verran, että mun selkä ei ole parantunut halutulla tavalla ja lääkärin tuomio oli mulle kova pala. Vaati jonkun aikaa laittaa asiat tärkeys järjestykseen. Ensinnäkin mulla on yksi selkä ja yksi elämä. Jos en hoida mun selkää nyt kuntoon, voi loppua ratsastukset kokonaan ja myöhemmällä iällä olla paljon vakavampia ongelmia ja ammatin valinta no on tälläkin hetkellä rajattu, mutta voi rajoittua lisää. Ensi viikon torstaina saan toisen lääkärin hoitosuunnitelman, niin ootellaan sitä nyt jännityksellä.

Kuitenkin olen käynyt tosi ahkerasti tallilla. Oon ihan rakastunut Aadaan. Nään siinä hirveesti potentiaalia! Sitä on juoksutettu nyt viime viikolla kolmesti ja sitä edeltävänä kahdesti. Mielestäni juoksuttaminen toimii sen kanssa vallan mainiona lihasten kasvattajana. Kokeneemmat hevosihmiset voivat nähdä kuinka luuta ja nahkaa Aada tällähetkellä on. Se tuli tallille ihan järkyttävän laihana ilman lihaksia. Juoksuttamisen lisäksi ollaan käyty kävelemässä (minä maassa Aadan kanssa) metsässä ylämäkiä Aada umpihangessa ja minä polulla. Tekee molemmille hyvää. Samoin virkistää Aadan mieltä, kun ei oikeen tonne maastoon pääse muuten. Juoksuttamista oon harrastanut myös pellolla pienessä hangessa vähän pehmeemmällä pohjalla ja sivareitten kanssa. Sivarit oli mukana myös ylämäki kävelyssä/ ravissa, kun tyttö vähän innostu. Ensi viikolla otan puomityöskentelyn juoksuttaessa mukaan. Alkuun ihan vaan yks puomi ja vähän enemmän laukkaa, niin saa senkin askellajin pyörimään. 

   Mertsu kävi ratsastamassa Aadaa muutama viikko sitten ja niillä meni ihan hyvin. Hevosella ei ole lihaksia kantaa itseään oikein tms. niin työskentely pätkät oli aika lyhyitä ja paljon käyntiä. Toivottavasti saadaan mertsu uudestaan selkään joku kerta! 

Oon oppinut ihan valtavasti nyt, kun olen työskennellyt muidenkin hevosten kanssa maasta käsin. Ollaan venytelty, oltu pyörössä ja kävelty maastossa. Pokerin kanssa on ollut kyllä antoisia hetkiä sen innostuessa leikkimään. Kiitos uskollisille lukijoille, jotka on ollu mukana ylä-ja alamäissä! Heippa.