Kauhukuvat maalailtuani voin todeta toipuvani perjantai 13. päivänä

Moikka! En tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkin olen niin huojentunut. Mulla on epäilty niin monia sairauksia ja muita vikoja, että olin maalannut mielessäni hyvin tehokkaasti sen kuinka kesäni menee kokonaan sairaalassa. Eniten pelkäsin kroonista sairautta. Sekin on poissuljettu nyt! Olin eilen siis vatsan MRI eli magneetti kuvauksessa, jonka lausunnon sain tänään kuulla. En paljasta sen enempää kuin, että sieltä löytyi syy kaikkeen mahdollisesti. Kyseinen asia on leikattava joissakin tapauksissa, mutta kohdallani sitä ei nähty ainakaan vielä tarpeelliseksi. Siinä sivussa mahdollinen Lymfadeniitti löydös oli rauhoittunut eli siis imusolmukkeet eivät olleet enää tulehtuneet/ärtyneet. Loistavaa! Vatsastani löytyi nestettä, mikä selittää kivun ja pahoinvoinnin. Tämänkin pitäisi lähteä verenkiertoon lähiviikkoina? En tiedä, mutta eivät sille mitään tee. Fiilis on aika mahtava. Nyt asteittain tositoimiin ja toivotaan etteivät kipukohtaukset palaa. Ihanaa kesää.

meilahti, tiputus, ambulanssi, päksi

Houh. Mistä aloittaisin. Ekana uutiset ei oo kovin hyviä enkä kaikkea tässä varmaan kerrokkaan. No joo lähdetään nyt niistä hyvistä. Olen tällä hetkellä kotona. Oon laihtunu, koska en voi syödä. (haha) Maha ei nyt ole ihan hirveen kipeä. Mua vaan oksettaa ja huimaa. Jatko tutkimuksia on tulossa melko pian. Mulla oli tosi hyviä lääkäreitä ja ihania hoitajia.

Aloitetaan perjantaista. Lähdettiin illalla ajamaan helsinkiin mun tädin luokse, joka on sisätautien erikoislääkäri. Helsingissä hän sai mulle lähetteen Meilahteen ensiapuun mutkien kautta. Tästä oltiin niin huojentuneita. Meilahdessa Pääsin heti pitkälleen ja perusarvot mittailtiin ja mulle tuli tosi mukava hoitaja esittäytymään ja kertomaan olevansa mun hoitajana kyseisen yön. Sen jälkeen ei tarvinnu enää kauaa kitua, kunnes kirurgi tuli haastattelemaan. Haastattelun aikana mulla oli enemmän silmät kiinni kuin auki. Olin ihan kuivunu, koska en voi syödä ja juoda. Lisäksi kuumeessa.  Olin niin sekasin jo päivistä ja kellosta. Mietin myös, että siis missähän sairaalassa sitä ollaan. No saatiin kyselyt tehtyä ja sain kipu lääkettä joka mukavasti väsytti ja vei kivun hetkeksi pois. Sitten mulle tultiin laittamaan kanyylia. Hoitajani ei saanut sitä laitettua neljästi yritettyään, vaan haki kokeneemman hoitajan, joka teki tämän kerralla. Murisin sille mun hoitajalle, kun oli muutenkin käsivarret mustelmilla verikokeista. Tämän jälkeen lisää lääkkeitä, jotka sopivasti rentouttivat nukkumista varten. No siinä olin siis tipassa aamuun.

Aamulla mietittiin, että mitäs tehdään. Mulla ei ollut sillä hetkellä vatsa kipeä lääkkeiden ja syömättömyyden takia. No seurailtiin siinä aamu ja mut olis laitettu kotia, mutta sanoin ihan suoraan tietäväni kivun alkavan uudestaan viimeistään automatkalla ja todella kovana. No sovittiin sitten, että ambulanssi vie mut lahteen ja mulle annetaan hyvät kipulääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. No sitten odoteltiin kyytiä, joka tuli vähäisen myöhässä ja sain sitten uuden annoksen kipulääkkeitä, jotka olivatkin astetta tujumpia. Nukuin melkeen koko lanssi matkan paitsi loppu matkasta, jolloin vatsaan alkoi taas sattumaan. Siinä vaiheessa olin lääkepöllyssä silmät kiinni ja auki ja kiinni ja auki. Havahduin, kun oltiin jo akuutissa lähtemässä lanssista. Valmistauduin jo henkisesti kokoamaan itseni sängyn vaihtoa varten. Toisin kävi. Porukka nosti mut. Oli aika hauskaa, kun yhtäkkiä vaan yks kaks kolme ja siirto. Sitten mentiin jonnekkin odottelemaan ja siitä jonnekkin. Heräsin puoli kahdeksan maissa sitten akuutista ja katselin ympärilleni vähän ihmetyksellä. Taas missä milloin ja miksi.

No lääkäri sitten tutki mut ja totes, että millään osastolla ei ole tilaa. Nyt olisi pärjättävä kotona. Mikäli se ei onnistu niin paikka saadaan hoidettua. Huomenna mulle soittaa vielä kirurgi ja kertoo leikataanko mua vai ei. Gastrologi tekee vielä tähystykset kuukauden sisään.

Koulukisoja ja Kiri satamassa

Heivaan. Alkuun kerron huonoja uutisia olin taas viimeyön sairaalassa, mutta tälläkertaa meilahdessa. Laitan huomenna siitä postausta, koska teen postauksen nyt vähän vanhoista jutuista. Elikkä olin kouvolassa kuvailemassa kouluratsastuskilpailuja jonkin aikaa sitten. Näin siellä hienoimman suomenhevosen ikinä! Laitoin näistä vaan muutaman kuvan. Kaikki on niin samanlaisia. Tässä ovat kuitenkin parhaat kaksi. 

Sitten oltiin ennen koulujen loppumista Kirin kanssa satamassa. Meidän piste oli talutusratsastusta. Mä hoidin sitä lähinnä Piian kanssa, kun Wilma ja Veera kävi kattelemassa miekkosia. Hahha. Lopuks mulla kipeyty selkä senverran, ettei seisomisesta oikeen tullut enää mitään. Käytiin Wilman kanssa paloautossa! Hihii se oli siistiä. Saatiin vastapalveluksena palomies vierailemaan Kirin luona. Reissu meni tosi hyvin, uudemmankin kerran varmasti lähdetään. Alla muutamia otoksia sieltä.

-Heidi

Instagramissa jo nähneille pientä selitystä

 Mulla ei sen enempää sanottavaa ole kuin kamalaa. Maanantaina tulin töistä kotiin kamalien vatsakipujen takia. Pyörin kolmisen tuntia omassa sängyssäni räksyttäen isälleni, että soitetaan akuuttiin tai lähdetään sinne. No soitettiin ja myöhemmin lähdettiin. Siellä sain kipulääkkeitä ja menin pötköttämään. Alkuun sairaanhoitaja oli melko varma, että kyseessä olis ollut umpisuoli ja laitto mut täyttämään paperit leikkauksen varalle. Vähän siinä jo mietti, että mitähän tuleman pitää. No ei ollut mitään muutoksia missään ja tilanne rauhottu pitkällään ollessa. Samana iltana kotiin klo 23.30 noin. No suoraa päätä nukkumaan. 

Heräsin 02.00 tiistaina voimakkaaseen maha kipuun ja lähdettiin akuuttiin klo 02.45 Siellä taas makoileen enkä saanu lääkkeitä, kun olin niitä jo siinä kahden maissa ilman tulosta ottanut. Myöhemmin sain kipulääkettä jos jonkinlaisia. Piikkejä ja piikkejä. Yön lääkäri vaan sano, että ei tiedä mitä mun kanssa tekee. Laitto lähetteen ultraan, jonka aamun lääkäri sitten peruikin. Aamun lääkäri laitto seuraamaan vointia ja kunnes se oli jotenkuten ok. Siitä sitten klo 11-12 kotiin. Edelleen elettiin tiistaita.

Kotona joskus kuuden aikaan olin taas kamalissa kivuissa ja odoteltiin josko helpottais ja soitin mun tädille joka on sisätautien erikoislääkäri ja se anto ohjeeks mennä takasin vaan akuuttiin. Siellä sitten taas odoteltiin ja makoiltiin kunnes illan lääkäri tuli ja haastatteli hetken aikaa. Kysy, että pärjäänkö kotona jos lähden ja totesin, että en. No se sitten sano määräävänsä lääkkeitä ja, että olen yön sitten akuutissa. Tunnin odottelun jälkeen siltä tulikin sitten pulloa jos jonkin laista. Voin sanoa, että suonet oli tulessa, mutta kyllähän noi vähän enemmän auttoivat.

Yön kärvistelin päivystyksessä ja vihdoin tuli tosi pätevä mieslääkäri joka tutki laidasta laitaan. Oli siis keskiviikko. Lääkäri koitti jalkapöytien valtimosykkeen sun muuta. Pätevä tyyppi joka totes, että tässä ei päästä eteenpäin ellei laiteta sua sinne ultraääneen. No päivystys ajalla sinne ja siellä ei näkyny mitään suurta ja siitä tulikin lähete osastolle, kun ei kivut hellittäny eikä ruoka pysynyt sisällä. Osastolla elämäni kamalin yö. Hyh pyörin ja tärisin kun sattu niin paljon. Sain kolmea erilääkettä ja vihdoin panacod vei pahimman terän kivusta pois. 

Torstai aamuna kaksi lääkäriä tuli ja tutki, jonka seurauksena päivystys aika tietokone kuvauksiin. (joku TT ? tietokonetomografia??) No siellä sitten tuli vähän tuloksia ja nyt pääsin neljän jälkeen kotiin kokeilemaan ja jännityksellä odotan, että kestänkö tämän yön ja illan kotona. Ohjeeksi tuli jos ei pysty niin takasin. Heh heh.

Onnellisena kotiin sairaalavaatteet just heitetty menemään.

-Heidi