Tapahtui viikolla 44

Heippa. Ajattelin aloittaa tämmöisen vakituisen viikoittain ilmestyvän postauksen. Viikonlopun päätteeksi laitan ylös sillä viikolla olleet ratsastukset. Niistä joista ei ole materiaalia kuin ehkä kännykällä tai ei ollenkaan kerron lyhyesti ja lisäksi mahdolliset juoksuttamiset ja muut pienemmät heppatouhuilut. Aloitetaan sitten.

Maanantai: En ratsastanut ollenkaan. Kävin puntilla ja that's it.

Tiistai: Hoidin Huikkauksen ja Pokerin.

Keskiviikko: Olin tunnilla Korpikylässä. Menin Heartland nimisellä hevosella. Kävin nyt ensimmäistä kertaa uuden opettajan tunnilla, joka siis korvasi minua kymmenen vuotta jo opettaneen opettajan. Asetin henkisesti itselleni isot paineet, sillä kyseessä oli este tunti. En siis ole todellakaan hyvä hyppäämään kuin tutuilla hevosilla. Uusi opettaja, uusi hevonen ja monta ratsastajaa oli minulle aika jännä paikka, mutta yllättävän hyvin selvisin. Mentiin neljän esteen harjoitusta, jossa oli tärkeää ratsastaa hyvät tiet esteille. Harjoitus oli aika vaativa enkä mielestäni suoriutunut siitä niin hyvin kuin olisin voinut. Heartland eli Hartsa ei ollut kummaltakaan pohkeelta läpi. Aina, kun sen ratsasti läpi niin meni muutama minuutti niin se ei taaskaan kuunnellut, saatika kesken tehtävää. Ärsytti ihan suunnattomasti. Hartsa olisi varmasti todella kiva ratsastaa, mutta tuntiratsuna se turtuu avuille eikä oikein tullut tuntumalle. En lähtenyt ratsastamaan asenteella, että nyt tämän pitää kulkea peräänannossa vaan avut läpi eikä yhtään painetta kädelle. Kuulin kaikilta, että Hartsa painaa paljon kädelle ja on tahmea. Eipä vaan ollut. Lopussa rentous löytyi sieltä niskasta ja olisin mielelläni loppuverkannut enemmän ja alkuun työskennellyt enemmän käynnissä. Ihan positiivinen kokemus kuitenkin vaikkei opettaja ollut ihan sitä mitä odotin.

Torstai: En ollut tallilla ollenkaan.

Perjantai: Hulina päivä! Alkuun menin Pokerilla maastoon, seuraksi lähti Essi Lassin kanssa. Lassi on muuten Piian uusi heppa. Meillä on Essin kanssa aina niin kivaa maastossa! Ollaan kerran eksytty, käyty syömässä vadelmia ja menty kolmen tunnin reissu upeilla reiteillä. Noh, mutta perjantaina Pokeri oli ihan riiviö. Ei suostunut kävelemään ollenkaan ja otin muutaman kerran pysähdyksen josko oppisi kävelemään, mutta pysähtyessä se yritti rueta hyppimään neljällä jalalla ilmaan ja pystyyn eikä se malttanut ollenkaan. Noh jonkun aikaa katselin sen touhua ja totesin, että nyt on parempi tulla alas selästä. Pokeri ei kuitenkaan ole vielä terve eikä sen selälle tee hyvää ylimääräinen hyppiminen. Tallustin sitten muutaman kilometrin takaisin tallille.

Pokerin jälkeen menin Huikkauksen. Kierrettiin pellolla ja mentiin sen jälkeen maastoon. Sillä meni käpy pellolla, kun Pokeri veti tarhassa rallia ja hirnui. Huitsu pelleili ja oli kovin iloinen pienestä tuulesta ja avoimesta pellosta. Noh vähän aikaa keskusteltuamme asioista se kuitenkin rauhoittui ja matka jatkui turvallisesti eteenpäin.

Vielä viimeisenä menin Paavon luokse. Tein ruuat ja hoidin muut asiat kuntoon. Tämän jälkeen hoidin hevosen. Vein sen vielä maneesiin laukkailemaan ja ravaamaan hiukan. Se sai purettua energiaa. 

Paavon jälkeen palasin Multamäkeen pitämään ratsastustunnin ja auttamaan iltatallissa.

Lauantai: En ehtinyt Paavon luokse, kun olin sopinut jo aiemmin Pokerin liikutuksen. Menin illalla Hoitamaan siis Pokerin. Tein Pokerille oman hyllyn johon laitoin kaikki ostamani kamat. Ratsastettiin Pokeri Piian kanssa puoliksi. Ensin Piia ja sitten minä. En osaa enää ollenkaan tollasta hienoa ridausta. Harmittaa ihan kauheesti. Ensiviikolla ostan 10 kerran kortin Korpikylään ja menen viime kesän kouluvalmentajan koulutunnille vakkariksi. Tunti on kuulemma valmennus tyyppinen ja ratsastetaan siis 1,5h joten ehtii ihan oikeasti ratsastaakkin. 

Sunnuntai: Aamulla ensimmäisenä hyppään Veeralla todennäköisesti jonkun näköistä rataa ja linjaa. Pitää keksiä joku kiva hyppy harjoitus vielä tänään illalla. Piia tulee pitämään mulle tunnin.

Sen jälkeen vuorossa on Huitsu. Mennään kiipeämään yhtä mäkeä niin saa hepo vähän lihasta takalistoonsa. 

Viimeisenä menen Paavon. Tehdään kunnon koulutreeni. Ratsastan sen maneesissa hyvin läpi. Haluan, että se liikkuu rauhassa ja rentona jokaisessa askellajissa.

Viimeinen kuvattu treeni ennen sairaslomaa

Eli Pokeri on ollut nyt sairaslomalla useamman kuukauden. Se on nyt jo kuntoutumassa hyvää vauhtia kohti treenailuja. Pokeri oli jo jonkun aikaa ollut epänormaali ennenkuin me päätettiin, että nyt se on vietävä sinne klinikalle. Ennen tätä epänormaalia meillä meni niin hyvin. Olin saanut viettää useamman viikon Pokerin päätoimisena liikuttajana. Nautin joka hetkestä. Jos tiesin, että päiväksi on menoa, menin aamulla vaikka ennen kahdeksaa ratsastamaan. Esimerkiksi Summer Up. Olin ensiavussa päivystäjänä ja mun vuorot alkoivat aina klo 12 ja päättyivät klo 00.00 yöllä. Menin aamulla puoli kahdeksaksi tallille, rakensin esimerkiksi puomiradan, alkuverkkasin maastossa ja työstin puomiradalla hevosta lopuksi. Se oli niin upeaa. Auringon noustessa ja, kun on vielä vähän viileää. Olin myös Päivystämässä muissa tapahtumissa aamuvuoroissa, jolloin Pokerin selkään meno saattoi venyä 20.00 ja siitä myöhäisemmäksi. Se ei haitannut, sillä tiesin nauttivani joka hetkestä selässä. Oikeasti, jos teillä on mahdollisuus nähdä teille rakasta hevosta niin tehkää se ajasta huolimatta. Ratsastakaa vaikka sataisi vettä. Vaikka olisi pakkasta. Joskus se hevonen ei enää ole siinä. Nyt kuitenkin on.

Tämä treenikerta oli todella hyvä. Piiankin oli päästävä Pokerin selkään, kun se kuulemma näytti niin hyvältä. Kesällä käydessämme valmennuksissa, opettelimme hevosen alle jäämistä. Ja vautsi miten Pokerin ratsastettavuus parantui. Se rupesi kulkemaan ryhdissä kuolaimella, kuten kuvista näette. Se ei ole yhdessäkään kuolaimen alla vaan nimenomaan linja niskasta turpaan on vihdoin oikein. Toisiksi ylin kuva on nyt oiva esimerkki siitä, miten kehityttiin jo pelkästään eteenalas ratsastuksessa. Ennen Pokeri meni aina alas ja vain vähän eteen, jolloin se ei venyttänyt selkää läheskään yhtä hyvin kuin nyt. Kuvassa näkyy selvästi nimenomaan eteenpäin venytys. 

Kyseisellä treenikerralla mentiin pientä jumppasarjaa. Ihan vaan mielenvirkistykseksi ja koska Pokeri oli sikaillut leireillä hyppytunneilla. Nyt halusin sen odottavan ja pysyvän rauhassa ennen esteitä. Mulla oli Pokerin kanssa edellisistä hypyistä varmaankin vuosi aikaa ja vautsi. Jälleen. Tää on tätä rakastuneen heppatytön lörinää, mutta totta. Se hyppää vihdoinkin oikealla tekniikalla. Sen ei tarvitse roiskia esteiden yli, vaan se hyppää nätisti. Ennen se roiski kaulapitkällä laakoja hyppyjä, muttanyt on toisin. Tuntilaiset on tehneet ihan hyvää työtä estepuolella! Vielä kun saisin oman tekniikan takaisin ruotuun. Tunti oli tosi hyvä. Muutama epäonnistuminen lähestymisissä, mutta ei sen kummempia, meillä oli hauskaa.

Tapahtui kesällä 2015

Heips. Tapahtui kesällä 2015 postauksessa käsittelen lyhkäisyydessään kesän tapahtumat, niin huonot kuin hyvätkin. Aloitetaan niistä hyvistä. Kesän 2015 olin omistanut täysin hevosille ja tallille. Näin tapahtuikin. Olin leiriavustajana viidellä leirillä ja muut viikot tein töitä ja ratsastin. Pokerin kanssa harpattiin askeleita eteenpäin, sain nauttia niin paljon sen kanssa touhuilusta. Opin myös hevosten käsittelystä todella paljon. Opin kuinka olla tarkka, itsevarma ja reilu johtaja hevoselle. Opin tilanteiden ennakointia ja hallitsemista. Samalla ymmärsin kuinka vähän tiedän hevosten oikeaoppisesta käsittelystä ja kouluttamisesta. Opin nauttimaan ihan erilailla maastoista ja sen tuomista hyödyistä hevoselle. Tietysti niitä huonoja muistoja on tapaturma Huitsun kanssa ja sen seuraukset. Lisäksi mun selän tilan huonontuminen ja mahdollisesti pysyminen tälläisenä. Lisäksi yksi vakava onnettomuus sattui kesänaikana, ei minulle, mutta muulle henkilölle tallilta. Kuitenkin niitä hyviä muistoja on enemmän. Muutamat kuvat alla kartottaa mainiosti kesän kohokohtia.

Jätillä ilman satulaa, ihan hullua puuhaa näin jälkikäteen ajateltuna. Menin vielä yksin pellolle ja ilman puhelinta. Järkikäteen Heidi!! Heinätyöt on aina niin odotettu juttu! Ihanaa yhteishenkeä ja kivaa hommaa.

Huitsu!! Se on niin kiva. Sanat ei riitä kuvailemaan tätä. Vasemmalla ensimmäinen kerta sen kanssa kentällä. Oikealla jo loppukesästä pesun jälkeen ja ajoa ennen.

Pokeri, Sen kanssa touhuiltiin vaikka ja mitä! Venyteltiin, tutkittiin matkamökkiä.

Täydellinen päivän aloitus kolmen tunnin maastolenkki yhdessä leiriavustajien kanssa. Oli ihan mieletöntä! Ja oikealla mun ja Wilman maastoreissulta potretti.

Ensin Huitsun kanssa sattunut onnettomuus. Olin TAAS mun syntymäpäivänä päivystyksessä. Kolmas vuosi putkeen. Ei yhtään kivaa. Päivystyksessä jouduin ramppaamaan kolme päivää, kun selviteltiin tarviiko jalkaa leikata ja onko siinä nyt yksi vai kaksi murtumaa vai onko siinä mitään. Ja sitten tämä pysäyttävin juttu ainakin minulle, kun mun selkä meni niin huonoksi etten pysynyt enää jaloillani.

Ori: Huikkaus

Helou. Nyt olen saanut kasattua ajatuksia bloggaamisesta ja ihan omasta elämästänikin. Mulla on nyt takana 1,5kk ratsastustauko. Tauko oli seurausta selkäni akuutista huonontumisesta. Jouduin eräänä iltana päivystykseen ja sain siellä kunnon kipulääkityksen niin ongelma lähti pois. Sen jälkeen vietin viikon todella varoen selkää. Tämän jälkeen oli tehtävä päätös pitää tauko tästä lajista. Niimpä siis tapahtui. Tauon pituus oli kysymysmerkki, joka sai pisteen tänään. Menin nimittäin Pokerin selkään. Pokerihan on myös ollut saikulla muutaman kuukauden. Lisää siitä sitten seuraavissa teksteissä. Pää asia on nyt kuitenkin se, että täällä taas ollaan. 

Huikkaus. Kahdeksan vuotias suomenhevonen. Ori. Kokematon ratsu. Voittanut näyttelyitä. Semmoisen paketin sain itselleni käyttöön. Olen niin kovin kiitollinen orien omistajalle, että saan ratsuttaa Huitsua. Huitsua on nyt ajettu, juoksutettu, taluteltu ja ratsastettu. Heppa oppii todella nopeasti, josta saa kyllä olla todella kiitollinen. Tammoihin se suhtautuu todella miten sen nyt kuvailisi kiihkeästi. Se menee ihan sekaisin, jos toinen hevonen menee ohi, on vieressä tai liian lähellä. Eli ei mikään helppo paketti, mutta sitäkin palkitsevampi. Huitsun kanssa ollaan käyty lähinnä maastossa, kasvatettu kuntoa ja voimaa. Kentällä ollaan harjoiteltu pysähtymistä ja kääntämistä. Ravattu ollaan maastossa. Nyt näette muutaman kuvan kesältä.