Taas kerran oon löytäny itteni pähkäilemästä tätä ratsastuksen salaista maailmaa. Menin Romantikan sunnuntaina ja tänään.
Sunnuntaina mulla kävi hyvä säkä ja Romantikan omistaja tuli samaan aikaan tallille jolloin sain opetusta siltä, miten ratsastaa Romantikaa. Tälläkin kertaa sain lisä mietittävää nimittäin pohkeen merkitys. Se on niin suuri tuon hevosen kanssa. Vaikka voi tuntua, että se on jo pohkeen edessä, niin asia ei ole näin, vaan todellisuudessa miköön ei ole silloin hallinnassa. Voin sanoa, että Rom on vaikein ja opettavin hevonen millä oon koskaan ratsastanut. Se että sen saa kulkemaan oikeasti oikeinpäin vaatii ratsastajalta tosi paljon. Etenkin istunta on suuressa merkityksessä ja edellä mainittu pohje.
Mulla on nyt vaan niin kova halu oppia lisää hevosista ja ratsastuksesta. Haluun kehittyä ja oppia lukemaan hevosta, tunnistamaan ongelmia ja tuntemaan sen eläimen. Kai se niin menee, että tekemällä oppii.
Tänään kävin maastossa kävelemässä Juulin kanssa. Romantika oli alkuun ihan intona. Olis kokoajan halunnu vaan ravata ja mennä eteenpäin kovempaa. Kaikki oli vähän jännää. Mutta matka meni tosi hyvin. Otettiin yks lyhkänen ravipätkä ja hepat käyttäyty tosi hyvin. Lopussa äksöniä toi vähän lisää vastaan tullut koira, joka onneks osas pysyä hiljaa. En haluu tietää kuinka kaukana siitä koirasta oltais oltu jos se olis ruennu rähiseen siinä. Onneks oli fiksu ulkoiluttaja. Sitten mentiin maneesiin ja tarkotus oli ravata jonkun verran, mutta heppa oli jäykän tuntunen takaa ravailun jälkeen, että jätin sen homman ja kävelin varmaan puolisen tuntia.
-Heidi
