Suru se on asia, joka on käsiteltävä. Perjantaina 23.11.2012 kuoli jo pitkään tuntemani ystävä. Tää ei tunnu vaan todelta. Jose oli vasta 15 vuotta! ihan liian nuori kuolemaan, elämä edessä. Tää tapahtu liikenteessä. Pienessä hetkessä elämä oli poissa.
Mä yritän kirjottaa jotain kaunista, mutta en vaan pysty. Suru on käytävä askel askeleelta läpi ja jatkettava eteempäin. Mä toivon, että Josefiina olisi valinnu eri reitin ajaessaan. Ja myös että täältä lähteminen ois ollu kivuton eikä yksinäinen.
Yritän pysyy vahvana. Sisältä ihminen voi olla hajalla ja sitä ei nää, kun ne oikeet ystävät. Toivon Josen kuoleman olleen kivuton ja rauhallinen... Kumpa jose ois nähny jotain kaunista ennen kuolemaansa tai edes ollu jonkun kanssa. Ei yksin EI KOSKAAN YKSIN.
Tää herätti mut arvostamaan mun ystäviä, koska ne tukee mua ja kaikki ihmiset. Rakastan Wilmaa se on mun paras ystävä ja Laura ja Tilda nää kaikki on korvaamattomia<3
ajettiin tosta perjantaina illalla ohi, ihan hirveetä oli kattoa kun siellä oli ihmisiä itkemässä ): tsemppiä!
VastaaPoistamm.. me käytiin tuolla lauantaina wilman kanssa... ihan hirveetä..
VastaaPoistavoi eii :( tuli kylmät väreet tätä lukiessa.. vaikka tästä onki jo hetki, niin voimia vielä!
VastaaPoistakiitos! :) näin tän vasta nyt :(
Poista