Eli Pokeri on ollut nyt sairaslomalla useamman kuukauden. Se on nyt jo kuntoutumassa hyvää vauhtia kohti treenailuja. Pokeri oli jo jonkun aikaa ollut epänormaali ennenkuin me päätettiin, että nyt se on vietävä sinne klinikalle. Ennen tätä epänormaalia meillä meni niin hyvin. Olin saanut viettää useamman viikon Pokerin päätoimisena liikuttajana. Nautin joka hetkestä. Jos tiesin, että päiväksi on menoa, menin aamulla vaikka ennen kahdeksaa ratsastamaan. Esimerkiksi Summer Up. Olin ensiavussa päivystäjänä ja mun vuorot alkoivat aina klo 12 ja päättyivät klo 00.00 yöllä. Menin aamulla puoli kahdeksaksi tallille, rakensin esimerkiksi puomiradan, alkuverkkasin maastossa ja työstin puomiradalla hevosta lopuksi. Se oli niin upeaa. Auringon noustessa ja, kun on vielä vähän viileää. Olin myös Päivystämässä muissa tapahtumissa aamuvuoroissa, jolloin Pokerin selkään meno saattoi venyä 20.00 ja siitä myöhäisemmäksi. Se ei haitannut, sillä tiesin nauttivani joka hetkestä selässä. Oikeasti, jos teillä on mahdollisuus nähdä teille rakasta hevosta niin tehkää se ajasta huolimatta. Ratsastakaa vaikka sataisi vettä. Vaikka olisi pakkasta. Joskus se hevonen ei enää ole siinä. Nyt kuitenkin on.
Tämä treenikerta oli todella hyvä. Piiankin oli päästävä Pokerin selkään, kun se kuulemma näytti niin hyvältä. Kesällä käydessämme valmennuksissa, opettelimme hevosen alle jäämistä. Ja vautsi miten Pokerin ratsastettavuus parantui. Se rupesi kulkemaan ryhdissä kuolaimella, kuten kuvista näette. Se ei ole yhdessäkään kuolaimen alla vaan nimenomaan linja niskasta turpaan on vihdoin oikein. Toisiksi ylin kuva on nyt oiva esimerkki siitä, miten kehityttiin jo pelkästään eteenalas ratsastuksessa. Ennen Pokeri meni aina alas ja vain vähän eteen, jolloin se ei venyttänyt selkää läheskään yhtä hyvin kuin nyt. Kuvassa näkyy selvästi nimenomaan eteenpäin venytys.
Kyseisellä treenikerralla mentiin pientä jumppasarjaa. Ihan vaan mielenvirkistykseksi ja koska Pokeri oli sikaillut leireillä hyppytunneilla. Nyt halusin sen odottavan ja pysyvän rauhassa ennen esteitä. Mulla oli Pokerin kanssa edellisistä hypyistä varmaankin vuosi aikaa ja vautsi. Jälleen. Tää on tätä rakastuneen heppatytön lörinää, mutta totta. Se hyppää vihdoinkin oikealla tekniikalla. Sen ei tarvitse roiskia esteiden yli, vaan se hyppää nätisti. Ennen se roiski kaulapitkällä laakoja hyppyjä, muttanyt on toisin. Tuntilaiset on tehneet ihan hyvää työtä estepuolella! Vielä kun saisin oman tekniikan takaisin ruotuun. Tunti oli tosi hyvä. Muutama epäonnistuminen lähestymisissä, mutta ei sen kummempia, meillä oli hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti