Heips. Tapahtui kesällä 2015 postauksessa käsittelen lyhkäisyydessään kesän tapahtumat, niin huonot kuin hyvätkin. Aloitetaan niistä hyvistä. Kesän 2015 olin omistanut täysin hevosille ja tallille. Näin tapahtuikin. Olin leiriavustajana viidellä leirillä ja muut viikot tein töitä ja ratsastin. Pokerin kanssa harpattiin askeleita eteenpäin, sain nauttia niin paljon sen kanssa touhuilusta. Opin myös hevosten käsittelystä todella paljon. Opin kuinka olla tarkka, itsevarma ja reilu johtaja hevoselle. Opin tilanteiden ennakointia ja hallitsemista. Samalla ymmärsin kuinka vähän tiedän hevosten oikeaoppisesta käsittelystä ja kouluttamisesta. Opin nauttimaan ihan erilailla maastoista ja sen tuomista hyödyistä hevoselle. Tietysti niitä huonoja muistoja on tapaturma Huitsun kanssa ja sen seuraukset. Lisäksi mun selän tilan huonontuminen ja mahdollisesti pysyminen tälläisenä. Lisäksi yksi vakava onnettomuus sattui kesänaikana, ei minulle, mutta muulle henkilölle tallilta. Kuitenkin niitä hyviä muistoja on enemmän. Muutamat kuvat alla kartottaa mainiosti kesän kohokohtia.
 |
| Jätillä ilman satulaa, ihan hullua puuhaa näin jälkikäteen ajateltuna. Menin vielä yksin pellolle ja ilman puhelinta. Järkikäteen Heidi!! Heinätyöt on aina niin odotettu juttu! Ihanaa yhteishenkeä ja kivaa hommaa. |
 |
| Huitsu!! Se on niin kiva. Sanat ei riitä kuvailemaan tätä. Vasemmalla ensimmäinen kerta sen kanssa kentällä. Oikealla jo loppukesästä pesun jälkeen ja ajoa ennen. |
 |
| Pokeri, Sen kanssa touhuiltiin vaikka ja mitä! Venyteltiin, tutkittiin matkamökkiä. |
 |
| Täydellinen päivän aloitus kolmen tunnin maastolenkki yhdessä leiriavustajien kanssa. Oli ihan mieletöntä! Ja oikealla mun ja Wilman maastoreissulta potretti. |
 |
| Ensin Huitsun kanssa sattunut onnettomuus. Olin TAAS mun syntymäpäivänä päivystyksessä. Kolmas vuosi putkeen. Ei yhtään kivaa. Päivystyksessä jouduin ramppaamaan kolme päivää, kun selviteltiin tarviiko jalkaa leikata ja onko siinä nyt yksi vai kaksi murtumaa vai onko siinä mitään. Ja sitten tämä pysäyttävin juttu ainakin minulle, kun mun selkä meni niin huonoksi etten pysynyt enää jaloillani. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti