meilahti, tiputus, ambulanssi, päksi

Houh. Mistä aloittaisin. Ekana uutiset ei oo kovin hyviä enkä kaikkea tässä varmaan kerrokkaan. No joo lähdetään nyt niistä hyvistä. Olen tällä hetkellä kotona. Oon laihtunu, koska en voi syödä. (haha) Maha ei nyt ole ihan hirveen kipeä. Mua vaan oksettaa ja huimaa. Jatko tutkimuksia on tulossa melko pian. Mulla oli tosi hyviä lääkäreitä ja ihania hoitajia.

Aloitetaan perjantaista. Lähdettiin illalla ajamaan helsinkiin mun tädin luokse, joka on sisätautien erikoislääkäri. Helsingissä hän sai mulle lähetteen Meilahteen ensiapuun mutkien kautta. Tästä oltiin niin huojentuneita. Meilahdessa Pääsin heti pitkälleen ja perusarvot mittailtiin ja mulle tuli tosi mukava hoitaja esittäytymään ja kertomaan olevansa mun hoitajana kyseisen yön. Sen jälkeen ei tarvinnu enää kauaa kitua, kunnes kirurgi tuli haastattelemaan. Haastattelun aikana mulla oli enemmän silmät kiinni kuin auki. Olin ihan kuivunu, koska en voi syödä ja juoda. Lisäksi kuumeessa.  Olin niin sekasin jo päivistä ja kellosta. Mietin myös, että siis missähän sairaalassa sitä ollaan. No saatiin kyselyt tehtyä ja sain kipu lääkettä joka mukavasti väsytti ja vei kivun hetkeksi pois. Sitten mulle tultiin laittamaan kanyylia. Hoitajani ei saanut sitä laitettua neljästi yritettyään, vaan haki kokeneemman hoitajan, joka teki tämän kerralla. Murisin sille mun hoitajalle, kun oli muutenkin käsivarret mustelmilla verikokeista. Tämän jälkeen lisää lääkkeitä, jotka sopivasti rentouttivat nukkumista varten. No siinä olin siis tipassa aamuun.

Aamulla mietittiin, että mitäs tehdään. Mulla ei ollut sillä hetkellä vatsa kipeä lääkkeiden ja syömättömyyden takia. No seurailtiin siinä aamu ja mut olis laitettu kotia, mutta sanoin ihan suoraan tietäväni kivun alkavan uudestaan viimeistään automatkalla ja todella kovana. No sovittiin sitten, että ambulanssi vie mut lahteen ja mulle annetaan hyvät kipulääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. No sitten odoteltiin kyytiä, joka tuli vähäisen myöhässä ja sain sitten uuden annoksen kipulääkkeitä, jotka olivatkin astetta tujumpia. Nukuin melkeen koko lanssi matkan paitsi loppu matkasta, jolloin vatsaan alkoi taas sattumaan. Siinä vaiheessa olin lääkepöllyssä silmät kiinni ja auki ja kiinni ja auki. Havahduin, kun oltiin jo akuutissa lähtemässä lanssista. Valmistauduin jo henkisesti kokoamaan itseni sängyn vaihtoa varten. Toisin kävi. Porukka nosti mut. Oli aika hauskaa, kun yhtäkkiä vaan yks kaks kolme ja siirto. Sitten mentiin jonnekkin odottelemaan ja siitä jonnekkin. Heräsin puoli kahdeksan maissa sitten akuutista ja katselin ympärilleni vähän ihmetyksellä. Taas missä milloin ja miksi.

No lääkäri sitten tutki mut ja totes, että millään osastolla ei ole tilaa. Nyt olisi pärjättävä kotona. Mikäli se ei onnistu niin paikka saadaan hoidettua. Huomenna mulle soittaa vielä kirurgi ja kertoo leikataanko mua vai ei. Gastrologi tekee vielä tähystykset kuukauden sisään.