Tasan kolmevuotta sitten astuin ensi kertaa Multamäen tallille. Muistan sen jännityksen, kun 14 vuotias heidi lähti kokeilemaan ensimmäistä vuokrahevostaan. Kaikki Multamäellä koettu on niin kultaista. Kaikki ne hyvät muistot ylä- ja alamäkineen. Kaikki ollut sen arvoista. Musta tuntuu, että olisin yksi onnekkaimmista hevostytöistä löytäessäni tämän kaltaiselle tallille. Ja etenkin oppiessani tuntemaan Piian, joka on opettanut enemmän kuin olen voinut kuvitella. Ennen Multamäkeen tuloa en osannut laittaa edes pinteliä kunnolla. Nyt olen saanut valmiudet jopa oman hevosen hankkimiseen. Osaan olla vaikeampien hevosten kanssa ja toimia monenlaisissa tilanteissa. Toki paljon on yhä opittavaa. Ilman Multamäkeä ja Piiaa en olisi koskaan löytänyt Pokeria. Pokeri on opettanut mulle ihan hirveesti ratsastuksesta. Siitä on tullut mulle kuin oma hevonen. Teen videon ja kerään parhaimmat kuvat viikonloppuna yhteen postaukseen, jonka jaan tänne. Kerron kuvien muistoista ja tilanteista sitten samalla. Tämä on nyt aloitus tälle muisto sarjalle. Kiitos ihanille lukijoille!
Multamäki kyllä vaikutti ihan älyttömän kivalta paikalta kun about 1,5v sitten kävin siellä yhden tunnin kokeilemassa kaverini kanssa. Minä menin Jerinnalla johon ihastuin täysin ja kaverini meni Pokerilla, tykkäs myös tosi paljon, molemmat oltiin myös tosi tyytyväisiä opetukseen :) Harmittaa että asun niin kaukana! Josko mä vaikka eksyisin lukion jälkeen etelämmäs opiskelemaan...
VastaaPoistaEn tiennytkään että oot käyny täällä! Ihan älyttömän kivaa, kun joku lukijoistakin jota en tunne niin on käynyt ihan kokeilemassa tallia! Tervetuloa uudelleen.
Poista