Miksi minusta ei ole kuulunut?

Tuntuu etten löydä muusta kirjotettavaa, kun sairaala reissuistani. Kaikki aika mikä on tässä välillä ollut, olen yrittänyt käyttää hevostenparissa. Aamusta olen ollut töissä ja päivällä tallille, josta kotiin saapunut ilta ysin maissa. Tallilla on tapahtunut MILJOONA asiaa ja olen mm. saanut uuden ratsastettavan! Kisoihin ollaan myös tähtäämässä kesän lopussa tosin erihevosen kanssa ja kokeilin todella laadukasta pv ori/ruunaa haha käyttäytyy ja näyttää orilta. Olin korpikylässä tunnilla. Pääsen sillä laadukkaalla pv:llä valkkuunkin vielä! Mutta nyt kuvia on vain viime päiviltä. Ikäväkyllä mun suunnitelmat teille ilosten juttujen kertomisesta viikonloppuna vaihtuikin tämmöiseen. Olen viimesestä sairaala jaksostani asti ollut siis huonovointinen, kunnes asia kärjistyi..

VASEN: Aina jaksaa hymyillä. Ainaki tramalin vaikutuksen aikaa. OIKEE: Tietämätön edellisenä iltana. Luulin, että meen normisti töihi ja fyssarille.

Menin siis torstai aamuna hiukan huonovointisena töihin klo 8.00 josta oli tarkotus mennä fyssarille. No töissä pystyin olemaan vain noin tunnin ja lähdin sitten kotiin pienen vatsakivun ja pahoinvoinnin sattelemana. Kotona makasin vaan mun sängyssä ja mietin, että noh tästä enää fyssarille ja kotiin takasin lepäämään niin huomenna pääsen ratsastamaan. En ajatellut edes fyssarille pyöräilyä, koska edellämainitsemani huonovointisuus ja kipu vaan yltyi. Sainkin kyydin Hollolan tk:hon ja siellä jatkoin matkaani tyytyväisesti fyssarille. Kerroin aikasemman tarinani (parhalle)fyssarille (ikinä). Ja sanoin samassa, että olen vähän huonovointinen, mutta jaksan silti. Siirryttiin asiasta kukkaruukkuun puhuttiin mun selästä ja tutkittiin se, kunnes fyssari sano, että noniin kohta sä pyörryt. Läheppäs tonne ylös omahoitajan luokse. Voi olla, että sä lähetkin nyt takasin sinne Päksiin. Edellistä lausetta en edes harkinnut. En tosiaan lähtisi enää sairaalaan, mutta mulle oli noussut lämpöä vastaanottoajalla. Omahoitajalle siis. Omahoitaja otti heti sisään? vautsi! Kerroin ongelmani ja huomasin olevani täysin voimaton. Hoitaja sai KOLMEN minuutin päähän ajan lääkärille. Vautsi jälleen. No menin siitä lääkärille ja samat tarinat, kun aina aiemminkin. Hoitaja otti pika CRP:n ja nuokkuessani siinä tuolilla lääkäri katsoi mua ja sano, että eiköhän laiteta sut tonne kirran päivystykseen suoraan. Eli kirurgian päivystys. Kääks. No kerrankin homma toimi akuutissa. Kello 12.36 kirjauduin ja pääsin heti labraan, josta jatkoin kirran odotusaulaan. Odotin ehkä 5min, kunnes hoitaja veikin mut siitä sitten sänkyyn ja mittaili vitaalit. 

Näitten voimalla nyt..

Lääkärillä ei mennyt kauaa tai korjaan ensimmäisellä ns. harjoittelija. Se määräs kipulääkkeet ja sanoi kirurgin tulevan katsomaan mua. Kirurgi tuli tutki ja sano, että laitetaan sut toiselle lääkärille. Toinen lääkäri tuli melko nopeasti ja tutki, minkä jälkeen totes, että takaisin kirran puolelle. Oireet eivät viitanneet hänen erikoisalaansa. No takasin kirralle. Uus kirurgi tuli tutki ja sano, että jätetään sut nyt ainakin täksi yöksi POSsille eli päivystysosastolle. Ja ravinnotta. Ärrr. Niinh. Mulle kerrottiin 18.15, että sinne yöksi ja sitten venailin hoitajaa mua sinne viemään NELJÄ tuntia. Apua. klo 22. jälkeen pääsin POSsille edelleen ravinnotta, tosin sain jugurtin ja kipulääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. Sitten maittokin uni tehokkaasti. Yö meni siinä ja aamu. Aamulla taas lääkkeitä ja kirurgi tuli 12 aikaan ja käytiin siinä keskusteluja jatkosta ja mun tilanteesta. Sano, että voisin jäädä vielä yöksi etenkin kivunhoitoon, mutta saan lähteä kotiin jos haluan. Saisin lääkkeet mukaan kotiakkin. Totesin, että todellakin haluan kotiin. Kunhan saan syötyä ensin ja katottua tilanteen sen jälkeen. Söin siinä sitten ja mummikin pääsi sairaalasta kotia samaan aikaan ja tuli moikkailemaan mua. Ruuan jälkeen huonovointisuus jatku ja kaikki vanha paska, mutta joo halusin kotiin. Tällä hetkellä oon kotona JES. Haluun pysyä täällä ja nauttia kesästä. 

1. Sairaalaruokaa, tosin edelliseltä osastokäynniltä. 2. Apua miten turvonnu tippakäsi. 3. näkymiä.

LUIN EILEN FACEBOOKISTA, ETTÄ TÄÄLLÄ OLI UKKOSTANU. Haloo erkaannun ulkomaailmasta sairaalassa. Nauroin kyllä mielessäni miten onneton oon. Hahha.