26 tammikuuta, 2014

Murtunut peukalo

Lupaan, että saatte nauraa. Mun perjantai oli täyttä häsläystä. Ensinnäkin lähdin kouluun 10min liian myöhään. Unohdin kaikki tärkeät laput yms. Kouluun päästyäni nousen autosta, jätän oikean käden peukaloni auton oven väliin. En ole varma jäikö mun käsi kiinni jäähän vaiko vaan epähuomiossa jätin pienen peukkuni oven taakse ja PUM. Ei mennyt edes sekunttia ennen, kun tajusin "voi rähmä" auto lähti liikkeelle ja minä sen mukana yritin äkkiä riuhtasta sormeni irti huonoin tuloksin ja..


...Salaman nopeasti avasin oven vasemmalla kädelläni ja sain peukkuni ja käteni pois venymästä. Tämän jälkeen hetken mietin mitä tapahtui. Ystäväni nauroi vieressä ihan kippurassa ja mun sormea poltti, kuin viimestä päivää. Miten jotain pientä ja mitätöntä peukaloa voikin sattua niin kovasti? Burns like a hell!!  No käveltiin sitten tien yli koululle ja mielessäni ajattelin, että ei tää mitää oo hetken tää kestää. Mutta ei kestänytkään, jouduin tunkemaan peukkuni lumeen hetkeksi ja se kyllä helpotti, mutta en jaksanut tehdä asiasta sen isompaa, joten mentiin kouluun ja tunneille. 

Tunnilla kipu vaan koveni ja koveni siis en vaan ymmärrä, että yhestä peukusta!!! mitäääh mun oli pakko käydä ottaan särkylääke ja soitin mun iskälle, että mitä hitsiä teen. No isi varas mulle koulun jälkeen lääkärin, jossa pääsin suoraan röntgeniin. Kuvissa näkyi kaksi ihan pientä murtumaan juuri samassa kohdassa, kuin ovi lämähti kiinni. En olisi ikinä uskonut. Jälkikäteen nauran kokojutulle. Saan vielä tiistaina röntgen lääkärin lausunnon, onko siinä nyt murtumaa ja oliko toisessakin paikassa murtuma. Miksi juuri minä? Mutta sitten ratsastukseen...


Menin tuntia myöhemmin kokeilemaan vuokrahevostani ja hevosen omistajakin oli tunnin myöhässä, joten katselin kelloa vähän hädissäni, koska minun pitäisi lähteä viim. puoli viisi kotiin ja kello oli kolme, kun pääsimme laittamaan hevosta ja maneesiin. Ratsastuksesta en sen enempää sano kuin, odotellaan ensiviikkoa. Menin kuulemma parhaiten kaikista kokeilijoista, mutta toivon vaan ettei mun liian aikainen lähtö hevosen luota pilaa koko asiaa. Lähdin viisitoista vaille viisi pois vähän ennen loppuverkkaa. Oltiin menty tosi kauan ja yritin pahoitella asiaa ja omistajakin sanoi, että joo hän voi venytellä hevosen loppuun, mutta silti tuntui pahalta jättää niin upea eläin ilman loppuverkkaa. Jääks. Onnekseni eräs toinenkin ihminen tarjosi minulle hevostaan ja aijon mennä innolla kokeilemaan sitä!!

Kun toinen tarina päättyy, saa moni tarina alkunsa.

-Heidi

4 kommenttia: