Olenko vihdoin oppinut jotain uutta?

Ehkä tauko tekikin hyvää. Sitä kertyi vähäisen päälle kaksi viikkoa. Ennen taukoa kävin viikon välein ratsastamassa kahden viikon ajan. Korpikylässä ne kerrat ja molemmat menivät tosi huonosti. Nyt kun kipusin Pokerin selkään viimeviikon torstaina, niin päätin ottaa aivan eri asenteen, kuin yleensä. 

  Kiinnitin huomiota erityisesti myötäämiseen, ettei ohja pääse ollenkaan löystymään ja että myötäys olisi pehmeä ei vain ohjan poisheitto ja tuntuma. Toinen asia johon kiinisin huomiota oli mun vasen käsi. Ranteen takia (murtu vuosi sitten,leikattiin kesällä) Mulla jännittyy hauis, koska ranteessa ei voimaa eikä se kestänyt kokoaikasta painetta. Kiinnitin huomiota siihen ettei hevonenkin päässyt kovaksi jännittyneen lihaksen takia. Kolmas asia oli pohkeella ratsastus ja tasaiset pidätteet. Koitin pidättää nyt molemmista ohjista, en vaan ulkoa pokeri tuntuu puskevan läpi ulkoa niin pahasti. Ja tietysti vielä istunta pelissä. 

Tässä vielä parit kuvat viime viikoilta. Selfie. Hahhah no se.

 Itse ratsastus oli vähän haastavaa tosi liukkaan ja kovan kentän takia, mutta laajennettu pääty oli ihme kyllä tosi hyvä. Kesällä siellä ei voinut laukata, koska pohja petti. Nyt se oli tosi hyvä ja pystyin laukaamaankin. Alkuun otin avoja ja sulkuja ja sen jälkeen vielä väistöjä käynnissä. Ympyrälle päästyäni tein pysähdyksiä ja taivuttelin paljon ulos ja ns. liikaa sisään. Yritin samalla hallita ulkolapaa normaalia tarkemmin. Harjoitukset meni todella hyvin. Pokeri oli kuulolla ja ensimmäistä kertaa koskaan sain sen oikeasti ohjan ja pohkeen väliin. Ohja oli tuntumalla. Pokeri ei ollut liian pehmeä, eikä pohkeen edessä tai takana. Fiilis oli mahtava! En voi vieläkään ymmärtää sitä hetkeä. Se oli ihan täydellinen. Se kesti yllättävänkin kauan, mutta laukan jälkeen jouduin alottamaan alusta. Pohkeen edessä ja ohjan takana. Hyvin meni. Haha pienen väännön jälkeen saatiin vielä loppuravitkin toimimaan.

-Heidi