Nyt on tullut aika heiluttaa kättä Jojolle ja kiittää sitä tästä upeesta ajasta, joka me molemmat olemme saanet hevosen kanssa viettää. Ajattelinkin tässä vähän aukaista tämän ja edeltävän blogin historiaa Jojon kanssa. Kerron siis koko tarinan meistä ja Jojosta.
Ensin kuitenkin kerron vähän minkä takia meidän Jojo jäi niin palavasti mieleen. Jojon luonne oli ihan uskomaton. Se teki terapiaa, se osas toimia uskomattoman hyvin kehitysvammaisten kanssa. Välillä mäkin mietin, että eikö tuo oikeesti välitä tosta (yks terapia ratsastaja läsäytti kätensä suoraan Jojon poskille eikä mitenkää varottamalla tai hiljaa). Jojo oli myös uskomattoman seurallinen. Aina laitumelle jos meni niin se tuli luokse ja kerjäs herkkuja ja seuras portille asti. Mulle kerrottiin, kun talli oli pienempi niin Jojo sai olla siellä vapaana, kun se oli kokoajan omistajansa kanssa. Ei se sieltä mihinkään lähteny. Jojo on myös super laiska, mutta se kuuluu tuohon hevoseen. Välillä se syttyy mm. maastossa, jollon voi tulla myös pukkeja. Kaikin puolin ihana suomenhevonen.
Kaikki alko vuonna 2011, kun ruettiin loppuvuodesta miettimään vuokrahevosia. Meille tuli kauhee kuume saada nyt ja heti vuokrahevoset täältä Hollolasta. Löydettiinkin joskus Joulukuussa kiva ilmotus netistä, jossa etsittiin kolmelle hevoselle vuokraajia. Laitoin sähköpostia ja saatiinkin sovittua koe ratsastus, mutta viikkoa ennen kuin ratsastus oli niin saimme viestin, että yksi hevosista on rikkonut jalkansa tarhassa ja hän laittaa viestiä, kun taas on hevosia. Olimme siis ajatelleet juuri kyseistä hevosta, joka jalkansa rikkoi.
Kuukaudet kuluivat ja pahin talvi oli mennyt ohi, jonka jälkeen laitoin Maaliskuun alussa viestiä, että onko niitä hevosia ollenkaan. Olihan niitä. Kaksi suomenhevosta. Saatiinkin sovittua uusi koeratsastus. Ja niin se kauan odotettu päivä koitti 17.3.2012 nähtiin ensimmäisen kerran meidän vuokrahevoset. Silloin se tuntu niin suurelta ja uskomattomalta, mutta näin loppujenlopuksi niin eipä tää sen suurempaa oo. Alunperin mun piti rueta vuokraamaan Jojoa, mutta en tykännyt siitä alussa ollenkaan, joten lähdin Nasan matkaan.
Näin alkoi Wilman ja Jojon matka. Alku oli kivinen ja Jojo kulki aina kaula pystyssä ja me vaan humputeltiin ympäri kenttää putte suokkien kanssa. Parit esteet me kyllä hypättiin, mutta ei hyvällä menestyksellä. Toki me yli niistä päästiin, mutta korkeus pysy samana 50cm pikku pystynä.
Myöhemmin keväällä palaset loksahti paikoilleen, kun Wilma pääs menemään gramaaneilla ja ratsastamaan Jojolle enemmän liikettä. Sen tunnin jälkeen alko kunnon taistelu peräänantoa kohti. Mä muistan vielä itsekkin, kun katoin kateellisena Wilmaa ja Jojoa, kun osasivat mennä niin hienosti. Wilma ratsasti tosi hyvin.
Ensi postauksessa jatkuu tarina kohti nousukiitoa.
Oisko toiveita joulukalenteriin? Ajattelin toteuttaa sen tänä vuonna mikäli tulee tarpeeks paljon ehdotuksia. Siinä vois olla arvontaa ja linkkaa blogisi tms.? Toivekuva postaus vois myös onnistua. Katsotaan nyt. Aiheet voi liittyä ihan normaaliin elämäntapaan. Eli aihe vapaa!
-Heidi
Kaikki alko vuonna 2011, kun ruettiin loppuvuodesta miettimään vuokrahevosia. Meille tuli kauhee kuume saada nyt ja heti vuokrahevoset täältä Hollolasta. Löydettiinkin joskus Joulukuussa kiva ilmotus netistä, jossa etsittiin kolmelle hevoselle vuokraajia. Laitoin sähköpostia ja saatiinkin sovittua koe ratsastus, mutta viikkoa ennen kuin ratsastus oli niin saimme viestin, että yksi hevosista on rikkonut jalkansa tarhassa ja hän laittaa viestiä, kun taas on hevosia. Olimme siis ajatelleet juuri kyseistä hevosta, joka jalkansa rikkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti